Olen aina ollut kiinnostunut muotokuvista. Kesän toisilleen vieraat teemaan aion toteuttaa tilan, jossa tiiviisti tuijottavia malleja on ahtaan neliömäisen tilan kaikilla neljällä seinällä.

Teoksessa yhdistyy monenlaista tuntemattomuutta. Katsoja ei tunne malleja, mutta saattaa tuntea tuntemattomuutta yli kymmenen tuijottavan silmäparin polttopisteessä. Myös osa malleista on minullekin tuntemattomia, satunnaisia ohikulkijoita.

Näissä maalauksissa mallin sisimmän kuvaaminen on toissijaista. Keskityn tietyn tunnelman luomiseen, ja kuvan katsojan merkitys tulee korostumaan kuvan aihetta tärkeämmäksi.

Maalausprosessi on tähän asti ollut mielenkiintoista. Jokaisen tuntemattoman kasvoissa on jotain tuttua, mutta myös paljon omaperäisyyttä, joka tekee heistä uniikkeja. Sarjallisuuden tunne on kiistämätön.

Yllä olevat kuvat ovat pisimmälle viedyt maalaukset tähän mennessä, mutta tulen niitä vielä jatkamaan. Nämä kuvat toimikoon teoksen teaserina.

-Hannu Esko-

Pääsin vihdoin yli pitkästä tyhjän pään kaudestani. Yli puolentoista kuukauden kierre loppui viime keskiviikkona kun yht’äkkisen luovuuden puuskan myötä luonnostelin viisi arkillista paperia täyteen ideoita, ajatuksia ja pohdintoja.

Enhän minä mikään pössöö ole, mutta työskentelyrytmini on viimeisen vuoden aikana saanut yhä enemmän maanis-depressiivisiä piirteitä. Nyt paussin jälkeen maalasin kymmenkunta pohjamaalausta, ja kahteen jopa ensimmäiset öljytkin. Tuntuu, että noina työskentelyhetkinä muu maailma katoaa. Olemassa on vain sinä ja teos.

Nykyään on muuten muotia epäillä itseään mielisairaaksi. Monet nuoret saattavat kovaan ääneen kuuluttaa kuinka heillä on todettu se ja se sairaus… tai ainakin joku diagnostisesti pätevä kaveri on niin huomauttanut… Just joo.

-Hannu Esko-

lisää maanis-depressiivisyydestä: http://en.wikipedia.org/wiki/Manic_depressive

Hannu Esko, “toisilleen vieraat sängyssä”, öljy, 2*2m, 2008

Näyttelyn teema on ”Toisilleen vieraat”

Perusideana oli koota neljä toisilleen tuntematonta kuvataiteilijaa pohjanmaalta, ja laittaa heidät työskentelemään yhteisen taiteellisen päämäärän tavoittamiseksi. Päätavoitteeksi valittiin ryhmänäyttely Seinäjoen taidehallissa kesäkuussa 2008. Ryhmän taiteilijoiksi karsiutuivat Hannu Esko, Sinikka Susi, Annamari Koski sekä Jarmo Itäniemi.

Projektin tekee kiinnostavaksi se, ettei se ole tavanomainen, pelkkään visuaali-suuteen pyrkivä näyttely, vaan taiteellisen ilmaisun lisäksi mukana on vahvasti myös sosiaalinen puoli. Työryhmän jäsenet eivät siis ole tavanneet toisiaan ennen projektia, ja heillä on jokaisella myös erilainen tausta taiteensa tekemisessä. On juuri taidekoulusta valmistunut taiteilija, mainosalallakin kunnostautunut kuvantekijä, yliopistopohjainen taiteiden kandidaatti sekä kansainvälistä huomiotakin saavuttanut kuvataiteilija. Tekijät poikkeavat myös muulta historialtaan, esimerkiksi iältään. Jo se, että nuorimman ja vanhimman osallistujan välinen ikäero on yli 20 vuotta, tuo mukaan tiettyä jännitettä. Näyttelyssä kohtaa neljä eri kulttuuria, jotka kuitenkin kaikki pulppuavat alkuperiltään samaa pohjalaista henkeä. Miten 60 luvulla syntynyt käsittelee yhtä ihmisyyden perustunnetta, vierautta, verrattuna kasarilapsen näkemyksiin? Miten vaikuttaa ulkomaankokemukset? Onko sukupuolella vaikutusta tunteen tulkintaan?

Itselleni idea vierautta käsittelevästä näyttelystä välähti jo pari vuotta sitten. Elin muutoksen aikaa. Avosuhteeni kaatui, olin lähdössä työskentelemään ulkomaille puoleksi vuodeksi ja yksi lähimmistä ystävistäni kavalsi taideyhdistyksemme varoista. Kaikkia näitä vastoinkäymisiä tuntui varjostavan yksi tunne, vierauden tunne. Ketä nämä ihmiset ovat? Saatoin jo luulla tuntevani ja tietäväni, miten läheiseni eri tilanteissa toimisivat, mutta heistä kumpikin petti odotukseni. Ulkomailla taas tiesin tapaavani paljon vieraita ja erilaisia ihmisiä kulttuureineen. Matkan aikana minulle vahvistuikin teoria siitä miten vieraus ja tuttuus ovat vain itsesi sisällä olevia hataria tunteita, jotka helpottavat toimimaan tilanteissa sinulta odotetuin tavoin. Todellisuudessa toisen ihmisen tunteminen on miltei mahdotonta. Meistä jokaisen sisällä on niin monimutkainen tekemisiämme säätelevä mekanismi, että sen ymmärtämiseen tarvittaisiin korkeampaa tietoutta tai vuosikausien perinpohjainen tieteellinen tutkimus. Biologiselta kannalta katsottuna olemme kaikki hyvin samanlaisia, mutta psykologinen tarkastelu paljastaa suuria eroja yksilöiden välillä.

Taiteilijoilta odotetaan yksilöllisyyttä. Taiteilijat haluavat olla yksilöllisiä. Siksi onkin mielettömän mielenkiintoista nähdä miten neljä niin erilaista persoonaa kohtaa yhteisessä ponnistuksessa. Ja miten heidän teoksiinsa materialisoituneet sisimpänsä kohtaavat. Luvassa on varmasti niin törmäyksiä kuin harmoonisia yhteenkuuluvuuden tunteita.

”Toisilleen vieraat”, avajaiset Seinäjoen taidehallissa, 27.6.2008 klo 18.00